Lintukirjoja 1 : Garnerin uusin Challenge Series

Perjantai 28.11.2014 klo 0.54

Garnerin kirjassa on teemana syksy ja lisäksi kirjan perusideana ovat : löytöretket lintujen määritykseen, hankalat määrityshaasteet on tehty helpommaksi, lisäksi on videoita ym QR-koodeilla. Erityisen mairitteleva on kutsu testata uusia tuntomerkkejä.

Esimerkkejä kirjassa käydyistä lajeista ovat esim hernekerttutaksoni, josta alalajit curruca, blythi ja minula. Lisäksi on käsitelty mm rusorintakertun taksoneita, joitakin varpushaukkalajeja, perus- Acroja, idänpikkudieppoa, sepeltaskujen taksonomiaa, Pohjois-Amerikan sinisuohaukkaa ns Northern Harrieria ym.

Kirjassa on hienot piirrokset, joissa englantilaisen tapaan on nuolilla osoitettu eroja, kuten viitakerttusen siipipaneelia: eye-catching bronzy wing panel ym. Esim sepeltasku- piirrokset ovat hienoja ja mm alalajin stejnegeri pyrstön yläpeitinhöyhenet on piirretty hienosti, joskin on viitattu tulevaan, jo nyt julkaistuun ruotsalaiseen artikkeliin BB:ssä.Siltä osin ihan viimeisin tieto ei löydy tästä kirjasta, vaan artikkelista.

Joissakin lajiryhmissä mietin, onko niissä paljoakaan uutta tietoa, esim. perus-Acroissa, kuten luhta-ja viitakerttusissa, joita kokenut suomalaisorni on pyöritellyt mielessään jo vuosia sitten määrityskaboissa. Eikä sitä kaikkea Suomessa pyöritettyä tietoa ole siinä laajuudessa tässä. Esim varpaiden kynsien värierot on meillä vanha klassikko.  Ehkä englantilainen konteksti selittää paljon kokonaisuutta. Esim Duivendijkin määritysoppaassa on kaikki sama tieto hernekerttujen taksonomiasta, mutta se on vain tylsässä tekstimuodossa. Toki on hienoa katsoa asia väripiirroksista.

Joiltakin osin kirjassa on aiheen laajuuden ymmärtäen suurpiirteisyyttä, mutta ehkä määrityskirjaksi liikaa. Mm amerikkalaisen sinisuohaukan alalajin hudsonius erona mainitaan raidoituksen määrä uloimmissa käsisulissa. Kirjassa sanotaan very Pro for hudsonius..ihan kiva termi. Katselin omaa kuvaani nuoresta koiras-hudsoniuksesta, jolla on koiraalle usein tyypilliseen tapaan aika epäselvät juovat, joiden laskeminen on vaikeaa..aihe josta ei puhuta lainkaan. Tällaisen best selling - tyyppisen tavan ongelmaksi nousee, että se antaa lintukirjan tavoin suuntaviivoja, mutta jättää joiltain osin kylmäksi. 

Kirja on parhaimmillaan nostamaan esille pikku juttuja, esimerkiksi idänpikkusiepon ja pikkusiepon tertiaalien kuviot eroavat 1kv linnuilla. Samoin tiesitkö, että hiirihaukan alalajilla vulpinus on kapeampi pyrstösulka vanhoilla linnuilla kuin alalajilla buteo? Kysymys myös voisi kuulua: miksi tällaista käsituntomerkkia tuodaan esille? Kova juttu määrityskaboissa?

Kirja täyttänee sellaisen oivalluspläjäyksen lupauksen pienissä erissä yksityiskohtaisia tuntomerkkejä, ja kuuluu määrityksestä kiinnostuneen hyllyyn. Lokkiharrastaja katsoisi kirjan pinnalliseksi, koska moni asia ornitologiassa ei ole aina obvious, vaan enemmän joskus ns. vaikea. Moni kirjan tuntomerkeistä on lisäksi käsi- tai kuvatuntomerkki.

Ääniharrastajana jäin kaipaamaan lähteitä. Esim hernekerttujen taksoneiden äänierot on kuvattu kirjassa, mutta kuinka isoon otokseen nuo tiedot perustuvat..jää arvoitukseksi. 

J.Pirhonen

Kommentoi kirjoitusta.

Kovertuu, ei koverru

Maanantai 16.9.2013 - J.Pirhonen

circus_lap_06092013_c.jpg

Keskustelua herättänyt( 2kv) ad naaras  arosuohaukka Circus macrourus Lappeenrannan Konnunsuolla 6.9.2013 (Kuva Totti Toiskallio)

Tämä kirjoitus liittyy Lappeenrannan Konnunsuolla 5.-6.9.2013 nähtyyn (2kv) ad naaras arosuohaukkaan. Sain kuulla  risteymäepäilystä aika pian. Kokeneilta harrastajilta oli tullut viestiä, että linnun 5. uloimman käsisulan ulkohöyty oli kovertunut, mikä ei sovi arosuohaukalle. Koska sinisuohaukan 5. uloimman käsisulan ulkohöyty on kovertunut, tuolloin oli perusteltua siis olettaa linnun olevan risteymä. Petolintuasiantuntijakonsultaation mukaan kuitenkin 5. uloimman käsisulan ulkohöyty kaartuu lievästi, mutta ei ole selvä kovertuma. Määritys oli (2kv) ad macronaaras. Tällaista ulkohöydyn kapenemaa voi ilmeisesti olla macrolla?

Oheisessa nettisivustossa (1) on kuvattu kaaviomaisesti erot sinisuohaukan, arosuohaukan ja niittysuohaukan siipikaavioissa. Sinisuohaukan 5. uloin käsisulka on ulkohöydystä kovertunut ja muilla lajeilla ei.

Pienen kirjallisuushaun mukaan kovertuma (emargination) on askel tai jyrkkä kaventuma sulassa. Sisähöydyn kovertuma on ulkomaisessa kirjallisuudessa "notch". Lisäksi netistä löytynyt  rengastajamanuaali(2) mainitsee, että joskus kovertuma voi olla vähäinen "slight". Ja varpuslinnuista mainitaan, että usein ulkohöydyn kovertuma ei ole kovin selvä ja se voi olla vaikea mitata. Samaa tietoa antaa alkulähteenä oleva Svensson (6). Jälkimmäinen siis käsittelee varpuslintujen osalta asiaa.

Em. siis herättää muutaman kysymyksen:

-jos linnun ulkohöyty kapenee, pitäisikö se määrittää kovertumaksi ja missä menee raja selvän ja lievän kovertuman välillä. Yleensä selvä "rappumainen" jyrkkä pykälä ulkohöydyn tyvipuolella on ainakin selvä (tällaisena lintukirjat sen kuvaavat kuvissaan). Kirjallisuus kuitenkin sanoo, että kovertuma voi olla vaikea havaita eli onko teoreettisesti siis kapenema ilman pykälää myös kovertuma?

-em siipikaavioista tai kirjallisuudesta ei löydy mitään 5. uloimman käsisulan ulkohöydyn muodon vaihtelusta näillä lajeilla tai arosuohaukalle ei kuvata edes ulkohöydyn kovertumaa. Pitäisikö siis määritellä, että macrolla voi olla lievä kovertuma ko sulan ulkohöydyssä?

Koska nämä risteymät ovat tulleet nyt "tapetille" mm. digikuvien myötä ja niitä osataan etsiä, tulisikin kirjoittaa näiden lintujen nykytilanteesta jotain aivan uutta. Toivoisin kirjaa, jossa kerrotaan missä nyt mennään. Edellisten kirjojen julkaisusta on aikaa. Mm monilla tieteenaloilla tieto kaksinkertaistuu kymmenessä vuodessa.

Jos katsot Garnerin sivustolle linkattua (1) siipikaaviota, kannattaa huomioida 5.uloimman käsisulan ulkohöydyn kovertuman pituus (en löytänyt jm kirjoista näistä mitään) sinisuohaukalla ja katso sitten kuvia. Sinisuohaukan kovertuma on pitkän oloinen ja löysin sen (tosin heikosti) viime aikaisista kuvistani. Konnunsuon (2kv) ad macronaaraalla  kovertuma/kaventuma, joka näkyy kuvissa ei ole niin pitkä. Monissa kuvissa tulee sama fiilis: kovertuma on pitkä ja pykälä tulee hyvin alas. Macrokuvista ei oikein selkeää kaventumaa/lievää kovertumaa helposti löydy.

Lähes tutkijan otteella tulisi seuraavia oletuksia mieleen:

-sinisuohaukalla on pitkä ja selvä kovertuma 5.uloimmassa käsisulan ulkohöydyssä

-arosuohaukalla voi olla lievä kaventuma/kovertuma (miksi ei voida määritellä kovertumaksi?) 5. uloimman käsisulan ulkohöydyssä), joka on lyhyempi kuin sinisuohaukalla ja ei niin porrasmainen? Tämä edellyttää, että aineistoissa on viitettä lievästä kapenemasta/kovertumasta arosuohaukoilla.

Mutta millainen 5.uloimman käsisulan ulkohöyty voi olla risteymällä? Onko jotain näiden väliltä? ARK :t ja lintuharastajat painivat asian kanssa yhä enemmän. Tarvitaan hyvää ja ajantasaista kirjallisuutta.

 

 

 circus_lap_06092013_a.jpg

 

KUVA 1. Konnunsuon arosuohaukka (2kv) ad naaras (kuva: Totti Toiskallio). 5. uloimman käsisulan ulkohöydyssä on  kapeneva alue höyhenen kärjessä. Ulkohöydyn kovertuman määritelmä on: selvä kapenema ulkohöydyssä. Onko tämä kapenema mielestäsi selvä? Jos on, miksi se ei olisi kovertuma.

ccya_1cy_male_siipi_040913_1_of_1.jpg

KUVA 2. Sinisuohaukka 1kv koiras käsisiipi 4.9.2013 Lappeenranta. Huomaa kuinka pitkä ulkohöydyn kovertuma on, sen alku eli pykälä näkyy 4. uloimman käsisulan alta. Kuva: J.Pirhonen

cmac_1cy_lap_kasisiipi_040913_1_of_1.jpg

KUVA 3. Arosuohaukka 1kv naaras Lappeenranta 4.9.2013 käsisiipi. Usein 5. uloin käsisulka näkyy näin ja sen tulkinta on vaikeaa. Selkeää kapenemaa/kovertumaa ei vaikuttaisi olevan sulan kärjessä. Sisähöydyn kovertumat (notch) näkyvät hyvin, mutta ne ovat eri asia.

 

1.http://birdingfrontiers.com/2011/10/19/identification-update-pallid-harrier/
 
2.http://web.uct.ac.za/depts/stats/adu/pdf/ring-manual-06.pdf
 
3. Forsman D: The Raptors of Europe and The Middle East. T&A D Poyser, 1999.
 
4. Pyle P: Identification Guide to North American Birds Part 1. Slate Greek Press, 2001.
 
5. Duivendijk N: Advanced Bird ID Guide. New Holland, 2011.
 
6. Svensson L: Euroopan varpuslinnut-sukupuolen ja iän määritys. Lintutieto, 1997.

Kommentoi kirjoitusta.