Siperiankurmitsan Pluvialias fulva ja Amerikankurmitsan Pluvialis dominica kutsuäänien/lentoäänien eroista

Calls of American Golden and Pacific Golden Plovers

Päätin kirjoittaa tähän jotain kahden meillä harvinaisen kurmitsalajin äänistä, koska niiden äänistä ja eroista joutuu kaivamaan tietoa kirjallisuudesta. Erityisesti jäin miettimään äänien eroja löydettyäni lennossa ääntelevän (Ad-tyyppinen) siperiankurmitsan Lappeenrannan alueelta 13.7.2014. Linnun lentoääni ei ollut mustaviklomainen ääni. Laulusta en tässä kirjoita mitään, koska Suomessa lähinnä kuullaan kutsuääniä. Lauluista ei itselläni ole kokemusta. Ulkomailla minulla on kokemusta siperiankurmitsan kutsuäänistä (Mongoliasta äänite ja lisäksi mm Mai Posta Hong Kongista) ja amerikankurmitsasta (Cape May ja Kanada, joissa olen kuullut ja äänittänyt pari nuorta lintua).

 Uusimmissa kahlaajakirjoissa, kuten Chandlerin kirjassa,  siperiankurmitsan lentoääntä kuvataan amerikankurmitsamaisiksi, ja molemmilla lajeilla esiintyy mustaviklomainen chu-it. Lisäksi kuvataan pidempi chu-ee-uh, jossa paino on toisella tavulla. Vastaavasti amerikankurmitsan ääntä kuvataan melko korkeaksi too-ee. Ja pidempi too-oo-eet, jossa paino on ensimmäisellä tavulla. Sitä pidetään samanlaisena kuin siperiankurmitsalla, mutta korkeampana.

Sibleyssä lentoääni amerikankurmitsalla kuvataan surumieliseksi ja nopeaksi queedle-ääneksi. Siperiankurmitsan lentoääni taas koWIT-ääneksi, samanlainen kuin amerikankurmitsalla, mutta yksinkertaisempi. Message ja Taylor taas kuvaavat siperiankurmitsan lentoäänen erotettavana amerikankurmitsasta ja kapustarinnasta. Ääni on chu-wi, joka muistuttaa mustavikloa ja toinen nuotti on painokkaampi sekä korkeampi. Lisäksi kuvataan ki-wee, joka muistuttaa töyhtöhyyppää.

Rasmussen et al kuvaavat siperiankurmitsan äänet kapustarintaa huilumaisemmiksi ja terävämmiksi.  Selkein ääni on terävä chu-it (mustaviklomainen) ja ki-wee tai chu-ee, jossa paino on toisella tavulla.

Birdwatch-lehdessä Vinicombe kuvaa laajemmin ilman sonogrammeja äänien eroja. Siperiankurmitsan tu-weet tai tu-wee-uääni on nopeampi ja iloisempi- Toinen tavu on nouseva ja kolmas selkeästi matalampi. Lisäksi esiintyy mustaviklomainen, energisempi tu-ick, joka on mustavikloa täyteläisempi ja soinnikkaampi. Amerikankurmitsan äänen hän katsoo muistuttavan Kanadantylliä (Charadrius semipalmatus). Yhteenvedossa amerikankurmitsa kuulostaa hitaammalta ja kitisevämmältä ja siperiankurmitsa iloisemmalta ja kiirellisemmältä- Lisäksi amerikankurmitsan tu-wee äänestä on paksumpi ja nopeampi ääni: tu-ick, joka vastannee siis mustaviklomaista ääntä.

Täytyy vielä mainita, että Sound Approach to Birdingissa löytyy äänitteitä molemmista kurmitsoista, mutta niiden tarkempaa analysointia ei ole.

Suomenkielisessä Mullarney et al oppaassa siperiankurmitsalla mustaviklomaisen äänen lisäksi kuvataan venytetympi tjy-ii ja muuttoparvissa kapustarintamainen pyy tai plyy-e vihellys. Amerikankurmitsalla taas kuvataan kly-i, jossa paino ensimmäisellä tavulla ja kolmiosainen dly-i i-yh, missä toinen tavu korkea ja värisevä.

Jänneksen levyssä on siperiankurmitsan äänistä erinomaisia esimerkkejä, joista oma kuulemani ääni löytyy lyhyistä kutsuäänistä perinteisent chu-it äänen lomassa. Äänitteessä on painotettu tekstiosiossa kahta ääntä kuitenkin: chu-it ja kle-oo.

 Aluksi on hyvä kuunnella ääninäytteet:

 Siperiankurmitsa Pacific Golden Plover Pluvialis fulva calls Mongolia 2010 June adults MP3

Tässä ad-linnut eivät päästä maassa ollessaan klassista chu-wit-ääntä, vaan lähinnä jälkimmäistä, kirjallisuudessa vaihtelevaa ääntä. Ääni lienee chu-ee tai chu-ee-uh tai tu- wee, ja äänen paino toisella tavulla. Tällaisen äänen kuulin Lappeenrannan linnulla.Jänneksen levyllä oleva kle-oo on eri ääni ja kuvataan levyllä tyypilliseksi kutsuääneksi myös.

sono_pluful_adult_mongolia_june_2010.jpg

Siperiankurmitsa. Edellisestä näytteestä sonogrammi. Sonogram of previous sample (adult Pacific Golden Plover). Kutsuäänen korkeus painottuu lähemmäs 3kHz. Call is softer and lower than American Golden( about 3kHz). 

sono_pludom_1cy_08_13_can_yukon.jpg

 

Amerikankurmitsa. Alla olevasta näytteestä sonogrammi (yllä). Above: sonogram of sample below (American Golden Plover juvenile). Kutsuäänen/lentoäänen äänenkorkeus painottu lähelle 4kHz ollen korkeampi kuin yllä ad siperiankurmitsalla. Kuuntele myös äänen painotusta. Toinen äänistä on vaihtelevampi. Siperiankurmitsalla on pehmeämpi ääni (kts ed. lähteet) kuunnellen kuin amerikankurmitsalla. Molemmilla on useampia ns harmonic layereita kutsuäänissä. American Golden Plovers have higher call ( about little under 4kHz). 

Amerikankurmitsa Pluvialis dominica American Golden Plover 1cy calls Canada Yukon August 2013MP3

  Lisäksi siperiankurmitsan ns mustaviklomaisesta chu-it-kutsuäänestä voit kuunnella ääninäytteen : www.tarsiger.com Tero Linjaman äänitteen. Myös Jänneksen levyllä on useita ääniesimerkkejä.

Mm. Xeno-Cantosta löytyi yllättävän vähän chu-wit-äänitteitä. Johtuuko vaikeuksista äänittää yleensä kahlaajia?

Pohdintaa:

Oma kokemus vanhan linnun (siperiankurmitsa) äänestä on pidemmästä kutsuäänestä chu-ee-uh tai chu-ee , joka siis esiintyi aina linnun lentäessä. Oma muistikuvani oli, että amerikankurmitsan ääni on sävyltään korkeampi. Näin näyttää olevan myös sonogrammissa.

Kirjallisuuden perusteella mustaviklomainen kutsu-/lentoääni vaikuttaa parhaimmalta äänituntomerkiltä siperiankurmitsalla. Mutta eroa on myös toisella ja itse kuulemallani kutsuäänellä. Äänen korkeus on amerikankurmitsalla korkeampi.

Kokemuksella kutsuäänet ovat erotettavissa korvin toisistaan. Huilumainen (soinnikas kuvaa paremmin), matalampi kutsuääni, jossa on paino toisella tavulla sopii parhaiten rarikurmitsoista fulvaan ja korkeampi etupainotteinen kutsuääni dominicaan. Huomaa, että 1kv dominican kutsuääni oli myös vaihteleva (kaksi eri kutsuäänityyppiä), mutta edelleen äänen korkeus on korkeampi kuin siperiankurmitsalla molemmissa kutsu-/lentoäänissä. Kanadassa dominica päästä lyhyen kokemukseni mukaan molempia ääniä maassa ja lennossa. Suomenkielinen Mullarney et al kenttäopas on onnistunut varsin hyvin kuvaamaan amerikankurmitsan ääntä, koska kuvaukset vastaavat aika lailla omaa äänitettäni ja sonogrammia. Sen sijaan mm soinnin, sävyn ja yleisen äänenkokrkeuden kuvaaminen jää vajaaksi.

En tiedä, onko sonogrammien valossa tutkittu isolla aineistolla kutsuäänien vaihtelua. Äänen kuvaus kirjallisuudessa on aika sekavaa,ja on vaikea lukea lähteistä, miten lajit todella erottaa äänen perusteella. Haastetta uusiin lintukirjoihin?

 

Kirjallisuus:

Chandler R: Shorebirds of N America, Europe and Asia. A Phographic Guide. Princeton 2009.

Jännes H: Calls of Eastern Vagrants. Hannu Jännes record, 2003.

Message S, Taylor D: Shorebirds of N America, Europe and Asia. A Guide to filed Identification. Princeton 2005.

Mullarney K, Svensson L, Zetterström D: Lintuopas. Euroopan ja Välimeren linnut. Otava 1999.

Rasmussen P C, Anderton J C: Birds of South Asia The Ripley Guide. Volume 2. Lynx Edicions 2005.

Sibley D A: The Sibley Filed Guide to Birds of Western N America. Knopf 2011, eighth edition.

Vinicombe K: American and Pacific Golden Plovers-Articles 01 Jan 2010. Birdwatch.

Tässä on käytetty sonogrammin pohjana Syrinxpc-ilmaisohjelmaa.

Yhteenveto:

-äänien kuvaus sekavaa

-selkein tuntomerkki on fulvan mustaviklomainen kutsuääni, joskin amerikankurmitsalla voi olla samanlainen nopea kutsuääni. Ääni lienee kuitenkin matalampi kuin dominicalla

-tu-weet tai vastaava on toisella tavulla nouseva fulvalla ja äänen korkeus on matalampi kuin amerikankurmitsalla

-kutsuäänistä olisi hyvä tehdä laajempi tutkimus, jossa sonogrammit myös tarkemmin tutkittu

English summary: More studies with lot of recordings are needed. Descriptions of calls are very difficult to use in the Field. In Pacific Golden call chu-it is described very typical. Also other calls are possible (I heard in Finland longer call, more suitable to chu-ee or variant of chu-it, it is similar to my own recording above from Mongolia call by two adults). Sonogram is also here. Also for comparison my own recording of juvenile American Golden Plover from Canada with sonogram).

In Pacific Golden calls are lower in pitch and softer. In American Golden calls are higher in pitch. Difference is possible to hear in the Field.