larus_trut_270914_1_1_of_1.jpgSuupohjan 1kv (1. talvi) aroharmaalokki 27.9.2014 Kristiinankaupungin Trutklobbarnalla (ARK:n hyväksymä, accepted by local rarities committee)

Apuksen pienellä porukalla suuntautunut viikonloppuretki kohdistui Kristiinankaupunkiin. Edellisenä yönä oli W-puolen myrskyä ja lauantaina edelleen myös kova tuuli. Saarista päästiin vain Trotklobbarnalle. Lauantaina meni kihuja lähes kolmekymmentä, joista määritettyjä leveäpyrstökihuja oli kolme. Aamulla huomasin putkella lähellä rantaviivaa lokin, joka hetken sitä katsoessani sai huutamaan: "Hei, katsokaa tuota lokkia". Lintu oli alta valkeahko ja vain vähän yksittäistä tummaa heikkoa täplitystä erottui ruumiissa pään ollessa valkea. Siipien yläpinnoilla ei ollut selviä käsisiipien luukkuja ja isoissa peitinhöyhenissä erottui vain leveämpi valkeahko kärki - ei vaaleita raitoja tai kuvioita.  Lisäksi yläperä ja pyrstön tyvi olivat aika  kuviottomat sekä pyrstön kärjessä oli kapea, mutta skarppi musta juova. Lisäksi siiven alapuoli näkyi hyvässä itämyötärissä kohdallani hyvin: alapinta oli valkeahko koko siiven osalta ja vain heikkoja tummempia höyhenten kärkiä erottui mm kainalohöyhenissä, muuten alapuolen ollen kuviottoman näköinen. Tässä vaiheessa ajatus oli selvä: aroharmaalokkiko siinä menee. Hain kameran ja eka kuva yllä ennen linnun katoamista mökin taa jäi epäteräväksi. Huomaa linnun yleinen ruumiin ja pään vaaleus, samoin siiven alapinnat sekä tummempi yläpuoli. Lintu jäi vielä kandiksi odottamaan kuvien katsomista näytöltä illalla ja lopulta vielä odottamaan parin laridistin kommenttia. 

Alla setti mökin takaa paukutettuja lentokuvia, jotka itselleni varmistivat lajin ja laridistien mukaan näkyvä viittaa aroharmaalokkiin.

Aroharmaalokkia ei ole tavattu Suupohjan alueella aikaisemmin.

Kuva1. Yllä alkutilanteesta epätarkka kuva. Huomaa alapuolen yleinen vaaleus. Muoto on erikoinen: luikku pää, kölimäinen vatsapuoli ja kalalokin pyrstöä muistuttava musta raita. Habbari sopii aroharmaalokkiin.
larus_trut_270914_2_1_of_1.jpg

Kuva2. Huomaa olematon sisimpien käsisulkien luukku, jossa höyhenten ulkohöydyt ovat tummat. Harmaalokeilla olisi selkeä vaalea luukku, jossa siis sulissa myös ulkohöydyissä olisi vaaleaa ja pohjasävy olisi luukussa vaaleampi. Sulkien kärkeen muodostuisi myös ankkurimainen kuvio, jota tällä linnulla ei ole. Selkälokkiryhmällä olisi ko alueen sulkien sisähöydyt myös tummat. Isoissa peitinhöyhenissä ei ole juovitusta, vaan vaaleampi yksi raita, joka on aroharmaalokille tyypillinen muodostuen vaaleammista kärjistä.Harmaalokille muodostuu useita selviä vaaleita juovarivejä ja usein vaaleat reunukset ovat selvemmät ja monimuotoisemmat.  Tässä näkyy myös keskimmäisiä peitinhöyheniä ja niiden reunuksissa ei ole laajoja ja kuviokkaita reunuksia. Yläperä on aika kuvioton ja samoin pyrstön tyvi. Pyrstön kärkivyö on selvä ja kapeahko musta raita. Lintu on vaihtanut (kaikki, lähes kaikki) hartiahöyhenet lähes kuviottomiin ja harmaisiin höyheniin. Kaikki tämä sopii aroharmaalokkiin. Nokka näkyy kokonaan tummana. Huomaa nokan muoto: ns gonys on olematon ja nokka on pitkähkö sekä tasapaksu. Otsa on luisu ja ei tule harmaalokkimaista pyöreyttä esille. Pää on hyvin vaalea ja pienehkö suhteessa ruumiiseen.

larus_trut_270914_3_1_of_1.jpg

Kuva3. Siiven alapinnat näkyvät tässä hankalassa valossa, mutta ovat kainalohöyhenten alueella kuviottomat ja tummaa on sulkien kärjessä. Tämä tuntomerkki on nähty hyvin putkella ja näköhavainto täydentää kuvaa. Tässä näkyy myös aroharmaalokille tyypillinen ns ventral bulge: kölimäinen vatsan muoto. Selkälokkiryhmän linnuilla 1kv linnuilla on tummaa kuviota siiven alapinnoilla toisin kuin tällä.

larus_trut_270914_4_1_of_1.jpg

Kuva4. Hartiahöyhenet paistavat vaaleanharmaina ja vahvaa kuviointia ei ole. Tertiaalien kuviointi istuu lajiin: bumerangikuvio. Huomaa kuvioton yläperä ja alaselkä. Tämä tuntomerkki on myös painava suhteessa harmaalokkiin, sen sijaan etelänharmaalokeilla kuviointi voi olla samankaltainen. Lisäksi tällä yksilöllä isojen peitinhöyhenten kärjen vaalea muodostaa kauempaa katsoessa NIKE-kuvion, joka on lajityypillinen joillekin aroharmaalokeille.

larus_trut_270914_5_1_of_1.jpg

Kuva5. Luukku toisessa siivessä.Hartiahöyhenissä ei erotu voimakkaita keskuskuvioita. Huomaa, että yläperän sivun ja alaperän tummat kuviot erottuvat aika selkeinä kuvassa eli kuvioinnin karkeutta voi arvioida kohtalaisesti, vaikka tarkka kuvio ei näy. Ikä on 1kv: isojen peitinhöyhenten tulisi olla 2 kv linnuilla tiheän juovitettuja ja vaaleampia.

larus_trut_270914_6_1_of_1.jpg

Kuva6. Sisimpien käsisulkien ns luukku näkyy samanlaisena eri kuvakulmista.

larus_trut_270914_7_1_of_1.jpg

Kuva7. Lintu katosi S ja saattoi olla muuttava. 

larus_trut_270914_18_1_of_1.jpg

Kuva 8. Kropattuna jalat: pinkit jalat, jotka ulottuvat aivan pyrstön kärkeen. Monilla harmaalokeilla jalat jäävät kauemmas pyrstön kärjestä. Takakropassa ei näytä olevan juurikaan kuviointia.

larus_trut_270914_19_1_of_1.jpg

Kuva 9. Habbarikuva kauempaa, huomaa nokka, valkea pää ja sen pieni koko. Nokka on pitkä ja tasapaksu. Linnun muoto on käsittääkseni erittäin klassinen aroharmaalokille.

Kaatopaikkojen muuttuessa on odotettavaa, että harvinaisempia lokkeja havaitaan enemmän maastossa niiden ulkopuolella. Koska linnun kuviointia ei näy ns millikuvista on muistettava vielä määritystä ajatellen ns köyhikset. Köyhiksillä on ns ainesta ja yksilöllä voi olla monia lajin suuntaan sopivia tuntomerkkejä. Usein ongelmallisia ovat yksilöt, joilla on esimerkiksi aroharmaalokin tuntomerkkejä, mutta esim luukku on liian vaalea tai siiven alapinnat kovin kuviolliset. Esimerkiksi Puolassa on välimuotoisia yksilöitä. Köyhiksellä on yleensä useampi tuntomerkki pielessä, esimerkiksi rakenne ei ole tyypillinen ja myös puvussa on poikkeavaa.

Täytyy vielä lisätä tähän, että tällä hetkellä olisi hyvä linjata, kuinka tarkkaan tulisi nähdä aroharmaalokki Suomessa nykypäivänä. Pitkään määritys on levännyt ns millikuvissa, joissa siis näkyy kaikki mahdolliset tuntomerkit, koska kaatopaikoilla voidaan ajaa linnun viereen. Lisäksi Gibbins et al ovat tehneet paljon hyvää työtä mm välimuotoisten ja hybridien poissulkemiseksi kehittämällä pistejärjestelmän (score). Näissä järjestelmissä lintu on aina arvioitava millikuvissa. Olisi laajemmin hyvä miettiä, onko aina nähtävä aroharmaalokki millikuvien tasolla, ja jos ei-mikä riittää? Kuinka paljon epävarmuutta tulee sietää? Maastohavainnoissa on aina risteymien riski.

Gibbinsin kriteerit on tehty erityisesti vahvasti aroharmaalokilta näyttävien lintujen määritykseen, joilla on jokin poikkeava piirre-yleensä vahvan poikkeava piirre. Jos linnussa on kaikki näkyvä useamman tuntomerkin osalta kunnossa, risteymäriski lienee kuitenkin pieni.

Tämä Suupohjan lintu on rakenteeltaan varmaan tyypillisin aroharmaalokki, joka tukee jo heti määritystä vahvasti. Näkyvissä puvun tuntomerkeissä ei ole mitään ristiriitaista myöskään.

Sekä suomalaiset että yksi ulkomainen asiantuntija-arvio tukevat lajin määritystä.